sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Jumalan kaikkien pyhien päivä
Viidakko Veronica Giulianin viesti
Marcos, olen VERONICA GIULIANI, Jumalan ja Neitsyt Marian palvelija.
Sieluni poltti aina puhdaimman ja intensiivisimmän rakkauden liekki Herraa ja Hänen Äitiään kohtaan, kun olin vielä elossa maassa. Rakkaseni oli niin voimakasta, että se ansaitsi minulle arvon saada ruumiiniin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimystä merkitsevät stigmatat. Jumalan armosta ja yliluonnollisesta yhdistymisestä sieluni Hänen Sydämensä kanssa, Tahtonsa ja jumalallisen siunauksensa kautta, minusta tuli toinen Kristus, ristiinnaulittu Kristus. Olen tullut täydelliseksi kopioksi Kivun Neidosta, jonka sydän on lävistätty kipujen nuolilla. Sieluni puhdas ja yliluonnollisen rakkauden liekki poltti minua niin voimakkaasti, ettei voinut lopettaa syötyä itseni joka hetki tässä rakkauden uunissa, ilman että olisin antanut itseni Herralle tai sulanutta itseäni vahan tavoin tulessa jumalallisen Isän alttarilla. Kun sielu on täynnä, se omistaa niin suuren rakkauden, joka muistuttaa sitä, mitä minulla oli, ettei se tiedä elämään muuten kuin syötyään itsensä halujen kautta rakastaakseen Herraa enemmän, ja tämä sen polttava halu ei jätä sille lepoa mistään muusta paitsi Rakastetustaan. Siksi sielu, joka rakastaa Herraa ja Hänen Äitiänsä kaikesta sydämestään, ei löydä mitään lepoa, levonhetkeä, iloa tai täyttymystä muuta kuin Heissä, missään toisessa rakkaudessa paitsi heidän omassaan. Siksi sielu, joka polttaa jumalallisen rakkauden liekki, ei löydä mitään lepokohtaa paitsi Jeesuksen Sydämessä, Hänen haavoissaan, Häntä ihailevassa Tahtoossaan, vaikka Neitsyt Marian puhtaassa sydämessä ja Pyhän Joosefin rakkaimmassa sydämessä hänen suruissaan.
Sielu joka rakastaa näin, ei löydä rauhaa muualta kuin Rakkautensa Herran, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen käsivarsissa, syliinsä. Siela etsii Häntä, siela etsii Hännää ja sillä ei ole työtä, joka olisi riittävän suuri, kiva tai vaikea estämään sitä etsimästä Rakkautensa Herraansa, etsimästä Herransa, haluamasta tuntea Hännä, löytää Häntä, ymmärtää Hännää, yhdistymään Hänen kanssaan ikuisesti puhtaalla tulella tehtyjen siteiden avulla, rakkautta sytyttävällä tulella. Ja vaikka sielun täytyisi etsiä Herransa maapallon päihin asti, se etsii Häntä, ei lepoa saavaa ja kun se löytää Hännän, silloin siela iloitsee, siela iloitsee, siela lopulta lepää Herran rauhassa, jonka se niin haluaa omakseen, ylimmän Hyvyyden rauhassa, jota sen sydän on niin pitkään kaivannut. Tämän vuoksi siela nauttii kun kohtaa Rakkautensa ja ei enää halua muuta rakkautta tai toivoa sitä ulkopuolelta, vaan se tekee kaikki asiat tämän rakkauksen erikoisella sinetillä, tällä ikuisesti jäänteellä, jota aika eikä kipu, kärsimys eivät poista, ei edes helvetin henget tai mikään luomus, sillä kuten Apostoli sanoi: "rakkaus on kuoleman voimakas. Ja sen voima on niin suuri, että kun se sinetöityy sielun, sitä enää mitään ei voi pysäyttää, eikä mitään saada lopettamaan ja kaikessa teossaan se jättää ikuisen arvon merkkinä, joten kaikki mikä siela rakastaa ylimpää Hyvyyttä, joka rakastaa Herraa koko sydämellänsä, kaikessa teossaan näkee, tuntee, maistaa rakkautta totta. Tottaa rakkautta, jota pyhät, joille Me, siunatut, halusimme ylimpänä asiana, etsivät ylimpänä asiana ja jotka luopuvat kaikesta omakseen saadakseen sen. Jumalan rakkautta, ikuista ja yliluonnollista rakkautta, mitä ei voi mittata. (Huomautus: Pyhä Veronica puhui kuin ajatellen ääneen tai itseensä) erottamattomaa, jota maailmassa oleva mikään aarre, rakkaus tai asia ei voida verrata eikä ylittää arvossa. Rakkautta, joka jos siela omistaa sen, sillä on kaikki ja se ei puutu mitään. Se on saavuttanut menestyksen, saapunut voiton palmun alle, valloittanut ylimmän onnen kruunun, jota ihminen toivoo ja etsii tässä maailmassa katoavissa, harhaanjohtavissa, valheellisissa ja vanhentuneissa asioissa.
Siunattu siela joka avaa itsensä tähän rakkauteen, hyväksyy tämän rakkauden sisälläänsä ja antaa sen sydämensä ja elämänsä valtaistuimelle, sillä tässä sielussa Jumalan rakkaus menee voitosta voittoon, voittojen kautta, työn kautta, hedelmästä pyhyyteen ja tässä sielassa ylimmän Hyvyyden rakkaus iloitsee, lepää siellä, pystyttää leirinsä ja asuu sen kanssa ikuisesti!
Kaikille teidän nyt hetkellään siunaan ja sanon: seuraakaa tämä Jumalan Äidin pyhyyden koulu. Olen seurannut täydellisen rakkauden tietä, johon hän, Pyhä Joosef, Herra sekä me, Enkelit ja Pyrkimykset ovat opettaneet teidät tänne kaikkina näinä kuukausina, vuosina! Seuraakaa joka päivä itsenne haluttomuudessa, Jumalalle ylevässä rakkaudessa ja tahdossa olla entistä enemmän muotoutuneena Jumalan tahtoon. Luvaan painaa kaikkiin niihin, jotka pyytävät minua, meidän Herra Jeesuksen haavat sydämiinne, se on elävää rakkautta Herran kärsimyksille, todellista sääliä hänen ja Kivun Neitsyen kärsimyksiinsä sekä todellista hengitystä pyhien haavojen meidän Herra Jeesuksen. Ja luvaan johtaa nämä sielut täydelliseen, kiihkeään ja syvälle rakkauden yhdistymiseen ristiinnaulitun Herramme kanssa.
Siunaan teitä kaikkia nyt tässä Kappelissa, tässä Pyhässä Paikassa, joka meille, taivaallisille pyhimyksille, on rakkaampi ja arvokkaampi kuin koko muu maailma, ja tähän hetkeen jätän teidän rauhan".